Sopivassa työssä jokaisen työkyky on riittävä

Työkyky on tärkeä osa mielekästä ja taloudellisesti turvatumpaa elämää. Mutta mitä työkyky oikeastaan on laajasti ajateltuna? Miten ja kuka siihen voi vaikuttaa?  

Yksilön ja ympäristön summa

Työkyvylle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Perinteisesti sitä on tarkasteltu lääketieteellisistä lähtökohdista ja se on nähty ensisijaisesti terveytenä tai vamman puuttumisena. Tähän näkökulmaan perustuu hoidon ja/ tai kuntoutuksen keskeinen rooli työkyvyn parantamisessa ja palauttamisessa. Työllistyvyyteen perustuvan työkykykäsitteen mukaan henkilön mahdolliset lääketieteelliset diagnoosit ovat toissijaisia, ja ensisijaisesti keskitytään olemassa olevaan työkykyyn ja sopivan työn saamiseen. 

Työterveyslaitoksen työkykytalo -mallissa kivijalan muodostavat terveys ja toimintakyky. Sen päälle rakentuvat osaaminen, arvot, asenteet ja motivaatio sekä johtaminen, työyhteisö ja työolot. Kaikki kerrokset ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa, unohtamatta perheen, lähiyhteisön ja toimintaympäristön merkitystä ja vaikutusta. Työkyky on siis sekä yksilön omien ominaisuuksien että ympäristön vuorovaikutuksen summa.  

Tarkastellaan työkykyä laaja-alaisesti

Yleisesti työkyvyllä tarkoitetaan ihmisen kykyä tehdä työtä, vastata työn tavoitteisiin ja suoriutua siihen kuuluvista tehtävistä. Työkyky on sekä yksilön henkilökohtaista kokemusta omasta työkyvykkyydestään että erilaisilla mittareilla todettua kyvykkyyttä. Oma vaikutuksensa on myös eri aikakausien työkulttuurin eetoksella.  Vaikka yksilön oma kokemus kyvykkyydestä on keskiössä, on muistettava, että oma käsitys työkyvystä saattaa olla vääristynyt; työkyvyttömyys aiempaan työhön on saattanut vaikuttaa siihen, että henkilö ei usko kykenevänsä mihinkään työhön. Toisaalta joskus ei tunnisteta omia, olemassa olevia rajoitteita.  

Työkyky on toimintakykyä ja terveyttä suhteessa työhön ja sen kontekstiin. Terveyteen kuuluvat myös mielenterveystaidot, jotka ovat olennainen osa työssä jaksamista, työn iloa ja siten työkykyä. Työkyky on taitoa oppia uutta ja myös taitoa oppia pois vanhoista toimintamalleista, jotta ne eivät ole uuden oppimisen ja/tai työssä jaksamisen ja kukoistamisen esteenä. On hyvä tiedostaa, että vuorovaikutus- ja tunnetaitojen osaamisella, palautumisen taitojen omaksumisella ja resilienssin kasvattamisella on entistä merkittävämpi osuus työkyvyn ylläpitämisessä.

Osana elämänkaaren eri vaiheita

Työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen vaativat monialaista lähestymistapaa, joka huomioi niin fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen kuin kognitiivisen hyvinvoinnin näkökulmat. Näitä yksittäisiä tekijöitä ei voi irrottaa toisistaan, vaan ne yhdessä muodostavat työkyvyn summan. Työntekijän toimintakyvyn tulisi myös olla tasapainossa työn vaativuuteen nähden, ja tehtäviä pitäisi pystyä tarvittaessa muokkaamaan työkykyä vastaavaksi. On muistettava, että yksilön olemassa olevan työkyvyn käyttäminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kannattavaa. Se ehkäisee yhteiskunnallisen osallisuuden reunamille siirtymistä tai ajautumista, ja ylläpitää jäljellä olevaa toiminta- ja työkykyä, jopa parantaen sitä. Työkyvyn tukemisen rinnalla tulisi sekä tukea halua käyttää olemassa olevaa työkykyä että mahdollistaa sen käyttäminen. 

Työkyky ei ole stabiili, muuttumaton tila, vaan se vaihtelee syklisesti elämän eri vaiheissa. Kukaan meistä ei sijoitu tämä todellisuuden ulkopuolelle. Työkyky ja työstä suoriutuminen voivat vaihdella esim. sairastamisen, henkisen tai fyysisen kuormittumisen sekä elintapojen ja erilaisten elämäntilanteiden seurauksena.  Olennaista on ottaa huomioon elämä kokonaisuutena sekä työn ja muun elämän tasapaino arjessa. Työkyky ei yleensä ole on/off, vaan sijoittuu vaihdellen eri elämäntilanteissa ääripäiden väliin. Syklisyyden ennakoimisessa, tunnistamisessa ja tukemisessa on suomalaisessa työelämässä ja -yhteisöissä vielä paljon vaihtelua. 

Merja Nykänen
Hoivan tukipalvelut -hankkeen projektipäällikkö
Diakonia-ammattikorkeakoulu