Menneen maailman normit eivät ole tätä päivää

Työelämän pyörteet pyörittävät meistä jokaista, halusimme sitä tai emme. Helposti haikaillaan ja kaipaillaan menneisiin, kaikkien tuntemaan ”parempaan aikaan”. Menneinä aikoina jotkut asiat tosiaan olivat paremmin, jotkut huonommin – ja osa ihan rempallaan.

Muutos on pysyvää hoiva-alallakin

Hoito- ja hoivatyö on muuttunut vuosien myötä valtavasti. Tietyt perusasiat säilynevät ikiaikain ennallaan, mutta iso osa muuttuu ajan hengessä. Teknologia on kehittynyt nopeasti, samoin tiedon saavutettavuus ja laadun vaatimukset. Entiseen ei ole jääty haikailemaan, ja hyvä niin.

Myös hoiva-alalla henkilöstöltä odotetaan yhä enemmän itseohjautuvuutta ja kykyä ratkoa ongelmia ilman esihenkilöiden erillisohjausta, ja niin pitää olla. Samoin on käynyt erilaisten tukitehtävien ja tukipalvelutöiden osalta. Jostain syystä tieto muuttuneista tehtävistä ja toimintaympäristöistä ei tahdo muuntautua uusiksi tavoiksi ja toimenpiteiksi riittävän nopeasti. Kun tieto ei muutu toiminnaksi riittävän nopeasti, syntyy auttamattomasti ristiriitaa työelämän pyörteissä toimijoiden kesken. Kuka saa tehdä, mitä ja missä, ja kenen luvalla? Näistä haasteita keskustellaan hoiva-alalla päivittäin.

Osatyökykyiset työyhteisön voimavaraksi

Edellä esitettyyn ristiriitaan olen saanut tuntumaa nykyisessä tehtävässäni, kun ikäihmisten palveluasumisen palvelutarpeeseen yritetään rekrytoida eri tavalla työelämään taipuvia osatyökykyisiä henkilöitä. Suurimman haasteen rekrytointiin tuovat eri viranomaiset. Käytännössä suurin syy työllistämisen haasteille löytyy siitä, että palveluasumiseen liittyvää normiohjausta tulkitaan jopa liian tiukasti – voiko esimerkiksi osatyökykyisen työntekijän työpanosta sisällyttää kuuluvaksi välittömään asiakastyöhön vai ei. Normien ja rajauksien takia työnantajat joutuvat rekrytoimaan henkilöstöä, joiden työpanos voidaan laskea kuuluvaksi välittömään asiakastyöhön. Näin osatyökykyisten henkilöiden työhön pääsy ikäihmisten pariin voi vaikeutua.

Muutos on aina mahdollisuus tehdä asioita paremmin ja luoda uusia käytänteitä. Hoivan tukipalveluihin erilaisiin työtehtäviin pyrkiville ja halukkaille tulisi kyetä luomaan joustava väylä tulla työelämään mahdollisesta osatyökykyisyydestä huolimatta.  Joustavuus lisääntyisi, jos työnantajat voisivat nykyistä itsenäisemmin arvioida osatyökykyisten työkykyä, ja siten mahdollistaa työkokeilun tai muun vastaavan työhön tutustumisen. Näin voisimme purkaa turhia normeja ja esteitä, sekä helpottaa osatyökykyisten siirtymistä työelämään.

Riitta Paasivuori
Toimitusjohtaja, Mikkelin Kotikaari ry
Ohjausryhmän puheenjohtaja, Hoivan tukipalvelut -hanke