Onnistunut vuorovaikutus

Työyhteisöissä erilaiset ihmiset kohtaavat toinen toisiansa erilaisissa työtehtävissä. Pyrkimyksenä on toimia asiakaslähtöisesti, tuloksellisesti ja laadukkaasti, samalla edistäen myös työhyvinvointia. Jokaisella työyhteisön jäsenellä sekä hänen vuorovaikutus- ja tunteidensäätelytaidoillaan on merkittävä rooli psykologisen turvallisuuden tunteen kehittäjänä, ylläpitäjänä ja voimistajana.

Psykologinen turvallisuus työyhteisössä

Psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan työyhteisön sisällä vallitsevaa jaettua uskomusta siitä, että tiimissä on turvallista esittää kysymyksiä, ideoita, näkemyksiä ja epäkohtia ilman negatiivisten seurausten pelkoa. Kyse on ryhmätasolla vallitsevasta luottamuksesta ja arvostuksesta, joka sallii yksilön olla myös epävarma, keskeneräinen ja aito, autenttinen minä.

Kun psykologinen turvallisuus on riittävän hyvä, työyhteisössä sallitaan virheitä ja epäonnistumisia, niitä voidaan jakaa ja niistä pyritään oppimaan. Erilaisuutta kunnioitetaan ja riskejä uskalletaan ottaa, kollegoita autetaan ja vaikeista asioista voidaan puhua avoimesti. Kaiken kaikkiaan yhteistyö on sujuvaa ja jokainen voi keskittyä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen itsesuojelun sijaan.

Turvallisuuden tunne kehittyy vaiheittain. Jokaisella työyhteisön jäsenellä sekä hänen vuorovaikutus- ja tunteidensäätelytaidoillaan on merkittävä rooli turvallisuuden tunteen kehittäjänä, ylläpitäjänä ja voimistajana.

Oikeassa olemisen kulttuurista rakentavaan dialogiin

Vuorovaikutustilanteissa paljastuu suhtautumisemme ja asenteemme toista ihmistä ja hänen tietoaan kohtaan. Kenen näkemys ja tieto on olennaista – vain minun vai meidän molempien? Asetunko muita ylemmäksi ”ainoan oikean” tiedon sanelijana vai kuulenko aidosti toista? Kykenenkö rakentavaan dialogiin myös haastavissa arjen tilanteissa?

On hyvä pysähtyä tietoisesti tunnustelemaan, onko minulla paljon totuuksia ja ainoaa oikeaa tietoa, jota jaan kenenkään pyytämättä työyhteisön taukotilassa, kollegoiden kesken ja/tai asiakaskohtaamisissa. Kun ensin tunnistamme omia lukkiutuneita, toimimattomia vuorovaikutusmallejamme, voimme alkaa opettelemaan rakentavampaa suhtautumistapaa toisen ihmisen tietoon, ymmärrykseen ja maailmankuvaan.

Rakentavassa dialogissa on tilaa kuulla ja kuunnella, asettua arvostelematta toisen kommenttien ja tiedon äärelle.  Arvostelun sijaan voimme kysyä m-kysymyksiä; miksi, millainen, mitä, miten, missä… ja antaa keskustelukumppanille tilaa pohtia vastauksia. Samalla oma tieto suhteellistuu ja meille tarjoutuu mahdollisuus kehittää omia ajatuksia, pohtia uusia vaihtoehtoja ja ymmärtää erilaisia näkökulmia. Tämä on yhteisen ymmärryksen kannalta välttämätöntä.

On myös hyvä huomata, että me saamme muuttaa mielipiteitämme lisääntyvän tiedon ja karttuvan kokemuksen myötä; se ei ole epäaitoutta tai takinkääntämistä, vaan usein kehittyneen vuorovaikutuksen ja oppimisen tulosta.

Sinä olet viesti

Ennen kuin olemme kohtaamistilanteessa sanoneet toisillemme sanaakaan, olemme jo viestineet. Kehonkieli – ilmeet, eleet, asennot – paljastaa tunteita, asenteita ja suhtautumista ilman sanoja. Kehonkielen vaikutus on voimakas; jatkuva/toistuva hymyttömyys, huokailu, silmien pyörittely, kädet puuskassa istuminen, katsekontaktin välttely tms. viestivät muille ihmisille vastenmielisyyttä ja yhteistyöhaluttomuutta. Tämä lisää hämmennystä ja estää luottamuksen syntymisen.

Vaikka kehonkieli on usein tiedostamatonta, viestin vastaanottajina uskomme sitä enemmän kuin äänen lausuttuja sanoja. Työyhteisön edustajina välitämme kuvaa myös koko työyhteisöstämme – olemme siis vastuussa myös kehonkielemme viesteistä.

Tunteiden säätely on työyhteisötaito

Tunteet kuuluvat elämään, myös työelämään. Jatkuva tunteiden vallassa eläminen on kuitenkin kuluttavaa, siksi tarvitsemme säätelytaitoja; kykyä tunnistaa, hyväksyä, nimetä ja ilmaista tunteita viisaalla, rakentavalla tavalla.

Tunteiden säätelyä voi ja kannattaa harjoitella, sillä siten voimme tehokkaasti vaikuttaa tunteidemme kestoon ja voimakkuuteen. Opimme ymmärtämään, että erilaisia tunteita saa ja pitää tuntea, niitä ei tarvitse kieltää. Samalla lisääntyy kykymme säädellä käyttäytymistä, jonka tunnetila meissä aiheuttaa – meidän ei tarvitse reagoida heti vaan voimme valita, miten ilmaisemme tunteen.

Tunteiden säätelytaidot, niiden osaaminen tai osaamattomuus näkyvät ihmissuhteissamme ja vuorovaikutustaidoissamme. Hyvät tunteiden säätelytaidot vapauttavat energian ja keskittymisen työhön ja muuhun mielekkääseen toimintaan; kun omat tunteet ovat hallinnassa ja tasapainossa, on helpompaa olla toisten kanssa ja ottaa heitä huomioon. Silloin on myös helpompi tuntea myötäintoa.

Myötäinto – wau, olipa hieno juttu!

Myötäinto on kykyä elää mukana toisen ihmisen myönteisissä tunteissa, innostuksessa ja onnistumisissa. Sitä voi osoittaa ilmein, elein ja sanoin, antamalla reilusti tunnustusta ja kuittaamalla myönteisesti – wau, olipa hieno juttu!

Jos myötäinnon jakaminen työyhteisössäsi ei ole vielä arkipäivää, sinä voit sen aloittaa. Ensimmäinen askel on jo suhtautua neutraalisti kollegan ideaan, vaikka et sitä vielä omaksesi tuntisikaan. Voit myös itse aloittaa myönteisten asioiden jakamisen työyhteisössäsi, ja pohtia kenelle voisit onnistumisestasi kertoa. Onnistumisen jakamisesta voi alkaa hyvän kierre – myötäinto on omiaan vahvistamaan myös työyhteisön psykologista turvallisuutta.

Merja Nykänen
Hoivan tukipalvelut -hankkeen projektipäällikkö
Diakonia-ammattikorkeakoulu

Blogi on tiivistelmä Hoivan tukipalvelut -hankkeen järjestämästä koulutuswebinaarista 16.10.24, jossa Onnistunut vuorovaikutus -teeman kouluttajana toimi Teija Mykrä, toimitusjohtaja, FM, työyhteisövalmentaja, Valmennustalo Virta.