Meillä ohjaus onnistuu!

Työelämä on täynnä erilaisia oppijoita. Oppimisessa ja työyhteisöön asettumisessa on osaavalla ohjaamisella keskeinen rooli. Samanlaiset ohjaamisen periaatteet pätevät kaikkiin – mikä toimii tukea tarvitsevilla, toimii myös muilla. Hyvä ohjaus ei ole pelkästään resurssikysymys, sillä ohjaus alkaa vuorovaikutuksesta ja pienistä arjen asioista. Hyväksyvä katse ja kohtaaminen, arvostava puhe, turvallinen palautteen antamisen kulttuuri, ratkaisukeskeinen asenne ja rajojen kunnioittaminen ovat sujuvan ohjauksen keskiössä.

Kohtaamisesta

Arjen keskellä voimme tietoisesti tunnistaa pienetkin kohtaamisen mahdollisuudet ja pitää niitä yllä. Katsekontakti, tervehdys ja hymy välittävät viestin siitä, että olen huomannut sinut.

Pyrkimyksenä on löytää kaikille turvallisen kohtaamisen tila – sinulle sopiva toimintamalli ei välttämättä tuo tukityöntekijälle turvallisuuden tunnetta. Oman, tutun työyhteisön käytänteet – tervehtiminen, keskustelukulttuuri ja ryhmän vuorovaikutussäännöt – saattavat olla uudelle työntekijälle uusia, erilaisia ja opeteltavia asioita. Työyhteisön käytänteiden sanoittaminen vähentää väärinkäsityksiä ja edistää työyhteisöön asettumista.

Viestinnästä

Omaa puhekieltä on hyvä tarkastella ja muokata ohjaustilanteeseen paremmin sopivaksi. Kesken jäävät lauseet ja/tai ammattislangin ja -sanaston tarpeeton viljely ovat omiaan vaikeuttamaan viestin ymmärtämistä. Selkeäkielinen puhe palvelee meitä jokaista, samoin kertaaminen. Kun viestit kirjoittaen, muista tarkastaa teksti; onhan viestisi selkeä sekä sanallisesti että rakenteellisesti. Jos voit yksinkertaistaa, tee se.

Työpaikoilla on erilaisia viestinnän kanavia, joiden saavutettavuuteen tulee kiinnittää huomiota. Onko myös tukityöntekijällä käytössä juuri se kanava, jonka kautta viestimme? Osaako hän käyttää sitä? Miten varmistamme, että tieto tavoittaa myös heidät, jotka eivät ole joka päivä töissä viestimien äärellä. Viestintäkanavan ja -tapojen valinnassa on otettava huomioon, että tukityöntekijällä voi olla luki- ja/tai kirjoitusvaikeuksia, tai haasteita käyttää sähköpostia.

Viestinnässä ohjenuorana voi pitää itseohjautuvuuden ja itsensä johtamisen opettelua vähitellen. Omatoimisuus lisääntyy ohjaamalla kalenterien ja muistilistojen käyttöön.

Viestintään kuuluvat myös työyhteisön keskustelut eri konteksteissa. Pidä huolta siitä, että tukityöntekijä pääsee osallistumaan taukotilojen ja kahvipöytien keskusteluihin. Muista esimerkin voima; kiinnitä huomiota siihen, miten sinä itse kohtaat, viestit ja olet erilaisissa viestintätilanteissa.

Ratkaisukeskeinen asenne kuuluu toimivaan ohjaukseen

Ratkaisukeskeisen ohjauksen lähtökohtana on ohjattavan tilanne, toiveet ja voimavarat. Ohjaaja ei tuputa omia ratkaisujaan, vaan hakee ohjattavan omia näkökulmia ja tavoitteita yhteistyössä hänen kanssaan. Vaikka kaikkia asioita ei aina voi ratkaista, on mahdollista löytää välitavoitteita ja vahvistaa voimavaroja, joilla haastavista tilanteista päästään paremmin eteenpäin.

Konkretia ja kokonaisuuden jakaminen pienempiin vaiheisiin, toistot ja kertaaminen edistävät oppimista. Jotta voit olla varma, että asia on sisäistetty myös toiminnan tasolle, pyydä henkilöä näyttämään miten hän tekisi työtehtävän – nyökkäily tai myönteinen vastaus ei aina kerro koko totuutta.

Olemme erilaisia oppijoita, joten myös erilaiset ohjeet sopivat eri henkilöille. Kirjallisten ohjeiden tulee olla selkeäkielisiä. Kuvat ja videot työn eri vaiheista ovat usein nopea ja hyvä tapa ohjeistaa, niitä voi ohjattava myös työstää itse. Myös mallin näyttäminen tukee oppimista.

Muuttuvat tilanteet ja lisätehtävät voivat kuormittaa tukityöntekijää, joka keskittyy tekemään juuri annettua työtehtävää omaan tahtiin. On parempi välttää turhia keskeytyksiä ja nopeasti muuttuvia ohjeita, sillä keskeytys saattaa hankaloittaa palaamista takaisin työn ääreen. Selkeäkielinen ohjaus, yksi tehtävä kerrallaan, riittävä aika omaksumiseen ja rauha työn tekemiseen – näitä ohjeita noudattaen tuemme jokaisen oppimista parhaiten.

Kuulosuojaimet tai vastamelukuulokkeet voi ottaa käyttöön, jos työpaikan äänimaailma kuormittaa tai haittaa keskittymistä. Toiset meistä keskittyvät parhaiten musiikkia kuunnellen, musiikki voi myös tuoda turvallisuuden tunnetta. Muista keskustella ohjattavan kanssa työpaikan eri tilanteista, joissa tämä on/ei ole mahdollista.

Puhelinmuistutuksia kannattaa käyttää muistin tueksi ja ajan kulun hahmottamiseen, sieltä voi myös katsoa kuvallisia ohjeita – vaikka niitä itse kuvattuja työtilanteita.

Uskalla ohjata myös vaikeissa asioissa ja tilanteissa

Työtehtävissä tulee väistämättä eteen myös epäonnistumisia ja haasteita. Näissäkin tilanteissa ohjaajan on uskallettava ohjata oikeaan suuntaan. Tilanteita voi ennakoida kannustamalla uutta työntekijää kysymään ja pyytämään apua alusta alkaen. On hyvä sanoittaa hänelle, että virheitä ei tarvitse pelätä tai hävetä – me kaikki teemme virheitä ja ne ovat osa oppimisprosessia. Kuule, kuuntele ja kiitä kysymisestä, kun ohjattavasi kysyy tai kertoo. Näin rohkaiset häntä toimimaan samoin myös jatkossa.

Ennakointi on myös tärkeä ohjaustaito. Tukityöntekijän edellisestä työelämäkokemuksesta saattaa olla jo aikaa, tai hän voi olla elämänsä ensimmäisessä työsuhteessa. Voit tiedustella onko voimavaroja riittänyt vielä töiden jälkeen omiin harrastuksiin ja arjen kotitöihin. Keskustele työn kuormittavista tekijöistä ja jaksamisesta, anna kannustavia vinkkejä ja ohjausta pienien muutosten avulla. Joskus voi olla tarpeen muistuttaa ravitsevan ruuan tai veden juomisen tärkeydestä työssä jaksamisen tukena.

Kun vaikeat asiat otetaan puheeksi, mahdollistetaan sekä kehittyminen että muutos. Työtä voidaan myös muotoilla uudestaan. Toisen asemaan asettuminen auttaa usein oivaltamaan ja ymmärtämään hänen toimintamallejaan ja haasteitaan.

Minäkö ennakkoluuloinen?

Meillä on usein sekä tiedostettuja että tiedostamattomia ennakkoluuloja, -odotuksia ja -oletuksia. Ennakkoluuloihimme vaikuttavat mm. oma henkilöhistoriamme, kasvatus, kokemukset, media ja olosuhteet.

Poikkeavuus toisessa ihmisessä voi herättää meissä erilaisia tunteita; myötätuntoa, sääliä, ärsytystä tai ahdistusta. Koetut tunteet voivat vaikuttaa käyttäytymiseen ja siihen, miten kohtelemme ja kohtaamme toisen ihmisen. Esimerkiksi säälin tunne voi näyttäytyä toisen ihmisen alentavana kohteluna ja leimata vuorovaikutustamme hänen kanssaan.

Ennakkoluulot eivät sinällään ole vahingollisia, mutta jos ne vaikuttavat päätöksentekoomme ja toisten ihmisten kohteluun ja kohtaamiseen, ne muuttuvat vahingollisiksi.

Diagnoositieto on aina yksityisasia

Usein ajatellaan, että diagnoositieto jollain tavalla lisäisi omaa ymmärrystäni toisesta ihmisestä työpaikalla. Diagnoositieto on kuitenkin aina yksityisasia, eikä ketään voi velvoittaa kertomaan siitä. Jos henkilöllä on sairaus, johon voidaan tarvita työyhteisössä apua (esim. diabetes), on siitä hyvä muiden tietää.

Diagnoositietoa oleellisempaa meidän on selvittää, miten parhaiten teemme yhteistyötä tukityöntekijän kanssa ja edistämme sekä hänen oppimistaan että työtehtävistä suoriutumistaan.

Summa summarum; ohjaus lähtee vuorovaikutuksesta ja pysähtymisestä asian äärelle. Tutustumisen ja yhteistyön avulla tunnistamme toisen osaamista ja kykyjä, sekä näemme hänen tuomansa lisäarvon työyhteisöllemme. Samalla lisääntyy kykymme tukea hänen työntekoaan arjessa. Tukityöntekijän kanssa työskentely tarjoaa meille myös aina mahdollisuuden oppia häneltä jotain uutta.

Merja Nykänen
Hoivan tukipalvelut -hankkeen projektipäällikkö
Diakonia-ammattikorkeakoulu

Blogi on tiivistelmä Hoivan tukipalvelut -hankkeen järjestämästä koulutuswebinaarista 6.11.24, jossa Meillä ohjaus onnistuu! -teeman kouluttajina toimivat Terhi Manninen ja Reetta Ersfolk Kiipulasäätiöstä.