Iloa työyhteisössä

Työn hallinnan tunne ja oman roolin sisäistäminen osana isompaa kokonaisuutta tukevat työnilon syntymistä ja kokemusta. Ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot vahvistavat palautteen antamisen ja vastaanottamisen kykyä ja työyhteisön toimivuutta. Omien asenteiden ja vaikuttamisen kehien tutkiskelu on paikallaan erityisesti silloin, jos työstä alkaa kadota ilo, energia ja pystyvyyden tunne. Uuden päivän alkaessa voin vaikuttaa siihen, millaisten silmälasien läpi katson itseäni, työkavereitani, työyhteisöä ja koko maailmaa. 

Työyhteisön merkitys

Toimivassa työyhteisössä kaikki sen jäsenet ovat hyväntahtoisia toisiaan kohtaan; luottavat toisiinsa, tulevat toimeen ja noudattavat pelisääntöjä. Jokaisella työyhteisön jäsenellä on vastuu työyhteisön toimivuudesta – vapaamatkustajia ei ole.

Organisaation rakenteet ja käytänteet mahdollistavat parhaimmillaan uuden oppimista ja työssä kehittymistä. Taitava esihenkilö tukee työntekijän vapautta toteuttaa omaa ammattitaitoaan, mutta ei jätä häntä yksin; myös itseohjautuva työntekijä haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi haasteiden, ilojen ja onnistumisien keskellä.

Työniloa edesauttaa myös ymmärrys oman työtehtävän ja roolin merkityksestä työyhteisössä. Työtehtävien loppuun saattaminen, rytmittäminen ja taukojen pitäminen lisäävät työn hallinnan ja pystyvyyden tunnetta.

Omat asenteet vaikuttavat työniloon

Työn hallinnan tunteeseen liittyy läheisesti itseluottamus; osaan työni, kuulun tänne, olen hyvä työntekijä ja luotan kykyihini. Olen oman työelämäni ohjaksissa ja tiedän minne olen menossa. Itseluottamus kehittyy kokemuksen, sparrauksen ja palautteen kautta elämän ja työuran eri vaiheissa.

Jos tavoitteideni edessä on esteitä, toiveikkuus antaa uskoa tulevaan. Toiveikkuuden avulla luotan edistymiseeni, uusien polkujen olemassaoloon ja tavoittamiseen, vaikka niiden löytyminen kestäisi oletettua kauemmin. Realistinen optimistisuus tukee oppimiskykyä ja on keskeinen voimavara haasteiden keskellä.

Sitkeyttä kysytään erityisesti silloin, kun vastoinkäymisiä tulee enemmän kuin tarpeeksi, muutokset myllertävät ja lamaantuminen uhkaa. Sitkeys ei tarkoita loputonta jaksamista, vaan se edesauttaa mukautumista, uusien tilanteiden hyväksymistä ja ratkaisuihin keskittymistä epävarmuudessa vellomisen sijaan.

Ihmistä eivät vaivaa tosiasiat vaan suhtautuminen niihin

Päivittäiset tulkintamme asioista ohjaavat voimakkaasti onnellisuuden tuntemuksia. On siis hyvä tiedostaa, että kyky tulkita useimmat asiat myönteisessä valossa on tärkeä taito – se on myös työelämätaito. Vahvat muistikuvat onnistumisista tukevat työniloa, vahvistavat sitkeyttä, toiveikkuutta ja uuteen suuntautumisen kykyä.

Työniloa lisää myös kyky hahmottaa asiat, joihin voi vaikuttaa – mitä siis ”kannattaa murehtia” ja minkä vatvomisesta olisi hyvä päästää irti.  Jotta energiaa ei turhaan käyttäisi vatvomiseen, voi asioiden jäsentämisessä hyödyntää vaikuttamisen kehiä (kuva).  Meillä on useita mahdollisuuksia vaikuttaa arjen sujuvuuteen ja työn iloon; miten kohtaan toisen ihmisen, miten viestin, miten annan palautetta. Näistä voimme aloittaa.

Mikropalaute piristää arjessa

Palaute on selkeä merkki siitä, että minut on huomattu – ja työyhteisössä saatu palaute on merkki siitä, että minun työni on huomattu. Kerran vuodessa pidettävät kehityskeskustelut eivät ole riittävä tai nykyaikainen palautteen antamisen tapa, jos työniloa ja -tyytyväisyyttä halutaan pitää yllä.

Mikropalaute on tavallisen arjen keskellä saatua lyhyttäkin palautetta työstä. Se on arkipäiväistä hyväksyntää, kykyä tietoisesti nähdä ja tunnistaa toisen tekemä työ, kiitoksen huikkaamista kohtaamisen lomassa suurien teoreettisten sanojen sijaan. Mikropalaute välittää saajalleen viestin, että juuri sinä olet tärkeä osa meidän työyhteisöämme.

Puhuminen ja korjaavan palautteen antaminen työyhteisössä

Palautteen antaminen ja työn sujuvuus vaikeutuu, jos pienten, arkea hiertävien asioiden annetaan kasvaa liian suuriksi. Vaikka korjaavan palautteen antaminen ei aina ole helppoa, se on kannattavampi valinta kuin puhumattomuus; on rehellisempää ja luontevampaa muistuttaa toisiamme työyhteisön pelisäännöistä ja siitä, millaista työyhteisössä tulisi olla ja miten siellä tulisi olla. Arjen sujuvuuden, työn tavoitteiden ja tuloksellisuuden kannalta meidän jokaisen on myös ymmärrettävä ja sisäistettävä oma roolimme osana isompaa kokonaisuutta. Palautteen antaminen ja asioiden puheeksi ottaminen on jokaisen velvollisuus työyhteisössä.

Kun annamme korjaavaa palautetta, saatamme pelätä leimautumista ja tilanteen kääntymistä meitä itseämme vastaan. Erityisesti aiemmat kokemukset saattavat vahvistaa pelkoa, että tilanne ei korjaannu vaan pahenee entisestään. Siksi korjaavan palautteen antamista usein arkaillaan, vaikka sen tarkoitus on auttaa saajaa eteenpäin työasiassa.

Myös korjaavan palautteen tulee olla konkreettista ja selkeää. Vihjaileva, epäselvä ja ylimalkainen palaute kuormittaa vastaanottajaa, joka joutuu rivien välistä päättelemään, mitä mahdollisesti on tarkoitettu. Korjaavan palautteen antaminen on molemminpuolista kunnioittamista ja arvostamista. Se vaatii rohkeutta ja luottamusta, sekä itseen että toisiin. Korjaavankin palautteen voi antaa kauniisti ja jäsennellysti, ilman tunnereaktioita. Ole siis aito ja vilpitön palautteen antajana.

Palaute on aina kaksisuuntainen tie, jossa molemmat osapuolet kohtaavat. Valmistaudu palautteen antajana keskustelemaan, tarkentamaan ja vastaamaan kysymyksiin. Myös palautteen saajalla on vastuu tilanteen sujumisesta. Osaanko ja haluanko asettua palautteen äärelle? Haluanko nähdä ja tulkita palautteen siten, kuin se on tarkoitettu, vailla ylimääräistä tunnereaktiota ja latausta? Ymmärränkö, että palaute liittyy työn sujumiseen, ei minun persoonaani?

Palautteen antamisen ja vastaanottamisen taitoja voi halutessaan oppia, ja lisätä siten myös psykologisen turvallisuuden tunnetta, itseluottamusta, työniloa ja sitkeyttä.

Mikä onkaan työelämän arvokkain titteli?

Usein muistamme työelämässä merkkipäiviä, tiettyjen työvuosien saavuttamista, hienoja julkaisuja tai muita ulkoisia saavutuksia. Arjen työnilon kannalta nämä meriitit kuitenkin harvoin – jos koskaan – ovat keskeisessä roolissa.

Ulkoisten saavutusten sijaan työelämän arvokkaimmat hetket liittyvät usein arjen sujuvuuteen, toisten tukemiseen, avuliaisuuteen ja merkitykselliseen tekemiseen yhdessä hyvän työkaverin kanssa.

Hyvä työkaveri hoitaa työnsä ja osoittaa välittävänsä, antaa kollegan kukoistaa ja rohkaisee vaikeina hetkinä. Hyvä työkaveruus ei kysy roolia tai asemaa, ei katso ikää tai yhteisten työvuosien määrää. Se voi syttyä hetkessä tai pitemmän ajan kuluessa.

Olisiko työelämän arvokkain saavutus sittenkin Hyvän työkaverin titteli ulkoisten saavutusten sijaan?

Merja Nykänen
Hoivan tukipalvelut -hankkeen projektipäällikkö
Diakonia-ammattikorkeakoulu

Blogi on tiivistelmä Hoivan tukipalvelut -hankkeen järjestämästä koulutuswebinaarista 27.11.24, jossa Iloa työyhteisössä -teeman kouluttajana toimi Virpi Annaniemi, kehitysjohtaja, henkilöstöhallinnon asiantuntija, Miina Sillanpää säätiö.